lauantai 18. marraskuuta 2017

Driving Home for Christmas ~ Värähtelen Mukana, Oonko Chris Rea...




Jokainen sitä vähän
ajelee kohti
"kotijouluaan"... :)

Joskus sitä kuulee
kappaleessa sellaista
rivivälimerkistystä,
kun antaa sävelen
uida sieluunsa.

*

Kuulen,
resonoin
tasapainoa.
Seesteisyyttä.

Harmoniaa
itsessäni
nään.
Kypsynyt
oon,
omilla
jaloillani
olemaan.

Oonko
Chris Rea,
kotiin
ajelen,
jouluiseen
rauhaan.




No enpä oo Chris Rea,
vanhempi mies joka
ajelee vaan
omassa harmonia
kuplassaan.

Hormonitaso (kupla)
kun pitää huolen
paukahtelusta ;)




Jotenkin joskus
on helppo vain
värähdellä samoille
aalloille, ajella
kauniissa mielenmaisemissa,
lumihiutalesäässä kotiin.

Että siellä muakin
joskus ootellaan ja
sitten jokainen
voi kantaa yhteiseen
iloon, oman ilonsa
ilman että sillä
ei olisi paikkaa
mihin mennä.




HaveFun tänäänkin <3

Mä jatkan jouluniloja
ja tunnetiloja.
((((aurinkohalaus:))))

perjantai 17. marraskuuta 2017

Over a Thousand People Came Together.. ~ Mun Oma Joulukalenteri Pompsahti liikkeelle :)



Tykkään Joulusta!

Aika moni tykkää.
Siksipä päätin, että
on aika joulutella ja
iloitella jo nyt!

Ota osaa, tai älä,
mutta älä sydäntäs
kuitenkaan kylmetä
mun vuoksi tai
kenenkään toisenkaan,
kukin tavallaan. ;)




<3

Mulla ei ole aikaa
muuhun, kuin ottaa
osaa Jumalaiseen
iloon ja valoon.
Teen parhaani,
ettei heikko
ihmisyyteni tekisi
hallaa kenelläkään,
vaan annan Kristuksen
sisälläni sinullekin
loistaa. Haluan kertoa
että on olemassa
ihana tie,
on totuus ja elämä
iankaikkinen.

Jeesushommelit ovat
olleet uuden
Pyhän raamattuni vuoksi
niin läsnä ettei tosikaan.
Luentoja, opetusta
ja sanaa. Oivallusta!
On vaikeaa olla
etteikö se näkyisi
tai kuuluisi.



Yritän kuiskata,
mutta sehän olisi
kuin yrittäisin 
rajoittaa, himmentää
Hänen iloaan.

Tee niin tai
näin, aina se on
väärinpäin.

Jos kerron huulipunista
niin just. Jos elämästä,
niin just. Kuvaan
lehtiä tai vesipisaroita,
- niin onpa pienet ympyrät.

Mutta ne jotka
ymmärtävät,
ovat samalla
taajuudella.

*

Jeesuksestakin
on tullut jo aikaa
sitten hallituskysymys.
Julkisuus kertoo,
ettei saa enää
puhua Jumalasta.

Saako lapset enää
toivoansa
juurikin Jumalasta
kun heitä kaltoin
kohtelee aikuisetkin?
Saavatko he kuulla
enää Pyhäkoulussa
Jeesuksesta, joka
heitäkin rakastaa?

<3

1.Korinttolaiskirje 13.

Haastan sinut lukemaan
sen ajatuksella.

1.Kor.13:10

Kun tulee se, mikä
on TÄYDELLISTÄ,
katoaa se mikä
on osittaista.

Voimme siis luottaa,
että kun on katse ja sydän
Hänessä, niin se kantaa.

Osittainen juurikin niin.
Niin hajanainen,
välillä moninainen.
Omat ajatukset
kummajaisia,
ei ne mitään valoa
aina suo.



<3

Kahvihetket näyttäytyvät
vihreinä :D
Vihreä joulukin tulla
saa, eipä ole hassumpaa.

Tänään laitan jouluvaloja
terassille lisää ja kuuntelen
joululauluja.



Musiikki, se on tie
Jumalan luo <3

Be Blessed <3


lauantai 11. marraskuuta 2017

Its a New Day, Its a New Way ~ I Can Hear God's Voices Calling



Una Paloma Blanca

Rakastan tätä laulua!

Joistain kappaleista
sanon aina että
se on Taivasmusaa.
Taivaassa tehty ja
sitten se tulee meille
jonkun kautta :)
 <3 
Onneksi, aivot ovat
sellaiset mulla, 
että yhtäkkiä jostain
alkaa "päässä" kuulua
laulu, jota tarvitsee
jostain syystä?
Mulla on laulu
päässäni melkein
jokaiseen elämän
tilanteeseen, ja se luo
elämään paljon 
huumoria, iloa, valoa.

En ole koskaan
yksin, en yksinäinen.
On kuin enkelijoukko
olisi täällä kanssani
kuuntelemassa musiikkia ;)

Kukaan ei ole
koskaan yksin <3

Una Paloma Blanca:
Ihanat sanat, ääni, sävel <3

*

When the sun shines
on the mountains
And the night is on the run
It's a new day,
it's a new way
And I fly up to the sun

I can feel the
morning sunlight
I can smell the
new-born hay
I can hear God's
voices calling
From my golden
sky-light way

Una paloma blanca
I'm just a bird in the sky
Una paloma blanca
Over the mountain I fly
No one can take
my freedom away

Once I had my
share of losing
Once they locked
me on a chain
Yes, they tried to
break my power
Oh, I still can
feel the pain

Una paloma blanca
I'm just a bird in the sky
Una paloma blanca
Over the mountain I fly
No one can take
my freedom away






Lippie Countdown ja Melinda


Nyx, Lippie Countdown.

Se on kiva, se on
juuri sellainen.

Odotellaan nyt ekaa
päivää joulukuun.


MakeupMirror Melinda

Tykkään.
Isojen tyttöjen leluja,
huulipunat ja valopeilit.

Vähän niin kuin
paremmat kattilat
ja paistokasarit jos
kerran ruokaa
kotona tekee.



Ainoastaan mietin sitä taas,
miksi jäin vuoden hankintaa
odottamaan. No hintakin
mutta onhan tämä
kaunis, sisustuksellinen.
On sen verran
valikoimaa että löytyy
moneen makuunkin.



<3 

Arjenjuhla on hauskaa.
Kiitollisellako ne 
alituiset pidot oli?

Jepulis.




torstai 9. marraskuuta 2017

Takitilleen Niin, Pitääkö Olla Huolissaan Kun Hirvetki Pussaa...


Takitilleen.
Vötkylässä
vötkyillään.
Alvariinsa sukatki
lötköttää.
*
Pitääkö olla
huolissaan, jos
tuttu ei enää
tervehdi,
mutta tuntematon
on iloinen sinut
nähdessään?

Vastaus:

Ei pidä olla
huolissaan.
Useasti tutut
kiukuttelevat aina
jostain kummasta 
syystä, mutta
tuntemattomat
iloiset ihmiset
paljastavat sen
syyn sanomalla.
Tai oikeastaan
sormella
iloisesti osoittaen,
ilosta hihkaisten,
"beautiful!!!"

Tarkoitti 
koirani suloista
olemusta
villapaitoineen.

Tämä kaikki oli
peräkanaa
tapahtumaa.
Universumi on
kerrankin
suorasanainen,
ettei tarvinnut
miettiä pitempää
vaan toivottaa
siunausta:
molemmille.




Sain aurinkokukkia.

Eilinen aamu oli
itkuvoittoinen.
Järjetön kehoväsymys
iski, se niin tuttu
vuosikymmenien.

Eilen mietin ihan
tosissaan, että
tässäkö tämä
loppuelämä menee.

Kummallisessa
horroksessa, unessa
ja pakkolevossa.
Ei kykene, ei jaksa.
Jos tekee ja kun
on pakkokin, saa
maksaa senkin
heti takaisin.

Neljä kroonista
kummajaista,
pitää mun
kehoa vankinaan
niin myönnettävä
on nyt tämä
yksi, joka alkaa
oikeasti olla jo
oma lukunsa.

Ei siis neljää ilman
viidettä, eikä viidettä
ilman kuudetta.
Ei kuudetta ilman
seitsemää ihmettä.

Ihmettä odotan.



Hirvet Pussaa.

Jestas, ne teki sen.

Otin kuvan kukka-
kimpusta ja nyt ne oli
toistensa kimpussa.
Tolokusti pitäs olla.

Ne jäi tuolleen kun 
pyyhin pölyjä.
Unohdin siirtää erilleen.



Kuka opetti sua
maata kohti katsomaan.
Että parempi ois
varovasti rakastaa...
Juha Tapio.

*

Onneksi katoin
kuitenkin, sillä
siellä on paljon
iloa, jota en iloksi
koskaan ajatellut.

Marraskuun lehdissä
on vielä hitunen väriä,
joka saa mielikuvituksen
ja leikkimielisyyden
laukkaamaan.

Minähän en ikinä
lopeta: Leikkimistä :)


Anna Valosi Loistaa <3 

tiistai 7. marraskuuta 2017

Päiväkirja, Värityskirja, Kiitollisuuskirja....


Oma värityskirja
on sellainen että
nappaan kuvan,
ja väritän.

Väritin, muokkasin
ja ilokseni huomasin
että tuollainen 
sateenkaari taivashan
siellä olikin piilossa.

Entä jos se onkin
oikeasti tuonvärinen?
Meidän silmämme
eivät vain havaitse moista
sateenkaaren loistoa.

Sydän kuitenkin
heittäytyi taajuudelle
ja paljasti totuuden ;)

On se hyvä että
voi kuvia muokata.



Syitä hymyyn on
mulla niin paljon...

Joskus tuntuu siltä,
että mitä enemmän
tuntee kiitollisuutta,
sen enemmän avautuu
ihmeitä. Ja kiitettävää.
Se on kyllä hyvässä
mielessä sellainen
ilon jatkumo joka
ei lopu koskaan.

Jokainen hetki,
jokainen - on
lahjaa Taivaan Isältä.



Sinnehän sitä aina
tähyilee, taivaalle.

Odottaa että näkisi
enkelin lentävän,
tai tähdenlennon.
Jotakin.
Ja on muuten nähtykin.




Aamua, iltaa, aamua, iltaa.

Eipä tuo "lisätunti"
tuonutkaan lisää aikaa.
Aika menee
liian joutusaan.

Kun on kivaa,
paljon iloa, 
aika se menee
liian sukkelaan.

Sukkelaan, niin se
mummonikin
aina sanoi.

*

Mitäpä se hyvejää
mokomaa jonni
joutavaa märehtie,

Huilitaoko.

Aurinkokahvia ja Aineettomia Aarteita


Aurinkokahvia.

Jotenkin ihanalla
tavalla aurinko
paistaa niin matalalta
näin marraskuussa,
että sehän melkein
humpsahtaa kahvimukiin
mukaan :)

Jospa käväseekin,
niin jättäköön sinne
D-vitamiinit.



Keltainen ilo pistää
silmään, missä liikunkin.

Onneksi on puhelin
mukana. Elämähän ois
sietämätöntä jos ei
saisi kuvata koko
ajan aineettomia
aarteita, tallettaa ne 
kuva-albumeihin.

Sitten nämä lehtiset.
Niiden bongaus on
loputonta. Ei loppua
tule, ja eipä tarvikaan.

Pidän keräilystä
joka ei jää omiin
nurkkiin tilaa viemään.



Kun oikein menee
märäksi ja lumeksi,
muuttuu kaikki
lopulta ihan ruskeeksi,
maatuvaiseksi.
Samaa massaa ovat,
ja säälihän se on.
Vaikka kuuluu asiaan.

Jotkut vielä hetken 
hehkuu, ja se on
iloinen yllätys.

Lämpöä ja valoa!



maanantai 6. marraskuuta 2017

Muusana Tunnelukko, Eri Vaiheita Eri Aikaan ja RusettiEnkeli ~ Runoja


Muusana Tunnelukko.

Kantaa äitinsä itkua.
Isänsä murhetta.
Turhaa, raskasta.
Maistaa kitkerää
sukunsa litkua.

Ei voi olla,
koko ajan,
täyden täydesti
täydellinen,
kukaan ihminen.

Onhan ovissakin
lukkoja, miksei
myös sielussa.
Rautaisia lukkoja,
sydänten herkissä
sopukoissa.

Ei ole kukaan
huonompi toistaan,
vain herkempi 
on luonnostaan.

On tunnelukkoja,
jotka salpaavat
sielujen ovia.

Muista!

Olet kaunis,
hyvä, sisimpäsi
vapaa, kultainen.

Avaimet aikanaan
löydät, sydämestäs
rakkauden.

Oothan enkelin kaltainen.



Eri vaiheita, eri aikaan.

Eri vaiheita,
eri iloja,
eri suruja,
vain
erinlaisia
taipaleita.

Tarkemmin
huomaa,
ei mustaa
tai valkeaa.

Kaikki
vain eri aikaan.




Rusettienkeli.

Punaposkinen enkeli,
itseä ihmetteli,
hiuksissa rusetti.

Älä kysy miksi.

Kysy,

mitä voin
muuttaa.

Mitä voin
elämälle
antaa, mistä
tehdä lento
tilaa.
Miten saada
siipeni
kasvamaan.

Otappa kiinni 
naurusta,
ota osaa
ilosta,
hymy
hymystä.

Halaa lujaa,
punaposkias
tuulella
suukota,
kylvä riemua,
valoa kasvata,
ripottele 
rakkautta.

Siipiä omia,
lapsenmielellä
kasvata.

Jo siivet kiinnitä,
hentoon selkääsi.
Valmis on matkaan,
sydämiä rintaan!

Voit liitää,
voit lentää,
taivaansineen,
utuiseen.
Vapaasti,
ja niin helposti.

Ilon ja valon,
punaposkinen
RusettiEnkeli.




Elämä on ihanaa,
kun sen oikein
oivaltaa :)

*

MannaSusanna


Iloisia Säveliä, Väriä ja Valoa.


Ihana väriläiskä,
vaahteranlehti
joka oli unohtunut
valokuvien kätköihin.

Onneksi sen huomasin.

Ei se nyt mitään
merkitse, se on
vain kuva, joita
mulla muutenkin
riittää instassa.
Silti se voi 
jollekin toiselle
olla piristys,
silloin tällöin,
kuka tietää.
Ilosta näitä kuvaa!

*

Aina on valoa.

Sen sai huomata
iltalenkillä.
Liike on lääkettä.
On vapaus,
hetkittäin, valoa
näköjään aina :)

Joskus tuntuu että
katulampuillakin on
jokin sielu.
Saaha sitä kuvitella...




Ihanat koti-illat
maistuvat kun on
käynyt lenkillä.

Lämpimän suihkun
tai saunan jälkeen
kun soffalle istahtaa,
niin sitä sytyttää
tuikut ja kynttilät.

Katselee sen mitä
teeveestä sivusilmällä
katselee. Kiittää
sydämestään
että on päivä ollut
tavallinen, arkinen,
myönteinen, ihana.
Jaksanut ja
tuntuu että hyvin teki.

Se on paljon se.



Lumihiutaleet.

Niitä oli eräänä päivänä
joka paikassa.
Selkeinä, omina
yksilöinä tipahtanut
taivaasta.

Sieluni ilakoi, tällaisia
kauniita ihanuuksia.
Olen saanut tutkia
pihalla luontoa,
monia monia vuosia.
Mikä avara maailma on
takapihallakin <3

Mulla on ihan
kivanlainen,
iloinen,
omanlainen
elämä :)



Lämpöä uuteen viikkoon!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Sitkiä Selviytyjä


Sitkiä Selviytyjä.

"Saako tulla?
kysyy suloinen orava.
Oisko ruokaa,
ois tarvetta.
Oli vauva-aika
raskasta, vähän tarvis
syksyyn puhtia.

Viisi poikasta sain,
yksin hoidin,
kaiken tein.

Voi orava emoa,
on aikamoinen
yksinhuoltaja,
sitkiä selviytyjä.

Vaihtoi poikaset
puusta toiseen,
pesään, viisi
kertaa kiikkui, 
kaulassa pikkuinen
pörröhäntä riippui.

Ota pähkinää,
ota siementä.
Tässä pihassa,
kaikki eläimet
ovat yhtä rakkaita,
tervetulleita.

Suloinen orava, 
sitkiä selviytyjä.

*

MannaSusanna