sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kirja, Gurun Kuolema ~ On Ihmisiä, jotka Kertovat Totuuden ~ On Jeesus joka on Tie ja Totuus ja Elämä ~


Pitkään haaveilemani kirja,
Gurun kuolema, jonka sain
käsiini perjantaina ja
sehän imettiin hetkessä
tietenkin. Mahtava todistus
Jeesuksesta Kristuksesta.

Rabi R. Maharaj tietää
mistä siis todistaa.
Hän syntyi korkea-
arvoiseen, kastiseen
sukuun, jossa kaikki
ennen häntä olivat olleet
bramiinipappeja ja guruja.

Kolmivuotiaana hän
aloitti opiskelun
hindulaisuuteen,
viisivuotiaana mietiskelyn.
Kolmetoistavuotiaana
oli jo guru, jonka kautta
toimivat shaktipat.




Meillekin, tänne
kristilliseen maahan
on suunnattu
oikea täsmäisku,
ajatus, että valaistus
tulee idästä, ja sen
uskomuksista.
Kuinka anteeksi-
antamaton ja
peruuttamaton
karmausko "antaa"
tien muka totuuteen,

Tai,

kuinka mietiskely ja
jooga ovat jotenkin
eriytettävissä niiden
alkuperäisistä filosofisista
lähteistään - järkisyin
meille kivaksi
makeaksi lifestyleksi.

Rabi kumoaa tämän
heppoisen hömpän,
joka valheena syötetään
etsijöille, -joka tuleekin
vain sitomaan useat
pimeyden voimiin.

Uskon entisen joogin
tietävän mistä puhuu.
Hän tietää että
mietiskely ja jooga
ovat tie demonisille
voimille, ja niihin
perehtyvä menee
aina vain syvemmälle.

*

Kirjassa sanotaankin
Länsi- Eurooppaa ammollaan
olevaksi suuksi,
joka ahmii idän uskontoja.

Olemmeko täällä niin
narsistisessa ajassa,
että itsekkyys,
itsensä palvominen
jumalana on
tullut hyvinvoinnin
saavuttamisen jälkeen
ykkösasiaksi?
Että alamme nyt palvoa
kaikkia henkisentien
itseriittoisia kulkijoita
jumalana, kaiken tietävinä,
jotka sokeina sokeita
taluttaa syvälle suohon?

Olisiko aika herätä!




Kun Rabi löysi
Kristuksen,
astraalimatkat toisille
planeetoille, mestareiden
kanssa käydyt keskustelut,
jooganäyt, ja syvässä
mietiskelyssä saavutetut
korkeammat asteet ja
psykedeeliset värit,
sekä ylimaallinen
musiikki hajosivat
tomuksi ja tuhkaksi.

Rabi kertoo
kirjassaan, että maya,
eli köyhyyden-
ja kurjuudenharha on
saatanallinen valhe,
pirullinen äly josta
Intian maan ahdinko
kertoo kyllä totuuden,
kuinka pimeää se
voima onkaan.

*

"Kerran Harvardin yliopiston
tiedekeskuksessa pitämäni
luennon jälkeen
muuan tyytymätön
opiskelija nousi
seisomaan heittääkseen
minulle haasteen illan
viimeisellä kysymyksellä:
" Herra Maharaj", hän
aloitti arvostelevalla,
ivallisella äänensävyllä,
"olette kääntynyt
hinduismistä kristinuskoon.
Miten suhtautuisitte
siihen, että joku,
joka olisi samassa
asemassa kuin te nyt,
kääntyisi entiseen
asemaanne?"
Oltuani hetken
hiljaa kääntyneenä
Jumalan puoleen.
jotta saisin oikean
vastauksen tähän
tärkeään kysymykseen -
ehkä illan
haastavimpaan - vastasin:
" En voi mitenkään
ymmärtää, kuinka
kukaan, joka on minun
nykyisessä asemassani,
voisi milloinkaan
kääntyä takaisin
entiseen asemaani,
jos hän olisi
TODELLA
nykyisessä asemassani.

Havaintojeni perusteella
ne länsimaalaiset, jotka
kääntyvät idän suuntaan,
eivät yksinkertaisesti
ole koskaan tunteneet
Kristusta henkilökohtaisesti.

Näihin kirjan sanoihin,
Rabin sanoihin on
hyvä lopettaa. :)



torstai 20. heinäkuuta 2017

Siunausta Ainakin Satakaksikymmentä Vuotiaaksi Asti


Israel, haluaisin niin kovasti päästä käymään Israeliin.

Anna-Liisa Ruuskan Matkakirja
Israelista on ollut hyvää lukemista.
Soljuvaa matkantekoa ja mielenkiintoisia
yksityiskohtia historiasta ja
raamatunkuvauksia alueilta.

Hommasin erinlaisen matkaoppaan kertomaan
tästä ihanasta Israelin maasta,
joka on Jumalan silmäterä.
Kun muilla mailla on omat
suojelusenkelinsä, niin Israel on
Jumalan oma maa.
Jeesuksen jalanjäljissä olisi niin
antoisaa päästä matkaamaan,
kokemaan kaikki ne paikat ja näkymät,
ja kirjan mukaan se tuntuu ja näkyy.

*

Gennesaretin järven luku aiheutti mulle
erikoisen unen.  Olen lukenut tätä kirjaa
juuri ennen nukkumaan menoa,
joten se on viimeinen mitä olen päähäni päntännyt.

Unessa istuin opetuslasten venheessä
kun tuuli  alkoi yltyä.
Se tuuleminen olikin niin villiä,
yliluonnollisen tuntuista,
ja se tuuli nosti korviinkin tunteen 
siitä että tästä veneestä lähdetään
sen voimasta ihan kohta ilmaan,
jos ei tämä sää muutu.
Muistan sen merenvihreän harmauden,
vaahtopäät ja taivaan synkkenemisen.
Sen kuinka edessäni istui miesjoukko,
peläten henkensä  edestä.
Ja minä katselin tätä kuin elokuvaa,
raamatun kuuluista kuvausta mutta
nyt mukana tuntemassa samaa!

Heräsin sitten siihen, että tuuli heitti
kuin kuperkeikkaa päässäni, se
meni korvistani sisään niin kuin
olisin istunut vuoristoradassa.

Matt.8:23-26

Ja hän astui venheeseen, ja hänen
opetuslapsensa seurasivat häntä.
Ja katso, järvellä nousi kova myrsky,
niin että venhe peittyi aaltoihin;
mutta hän nukkui.
Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen:
"Herra, auta, me hukumme".
Hän sanoi heille:"
Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?
Silloin hän nousi ja nuhteli
tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.



Nasaret, Samaria, Galilea, Gennesaret, Jeriko,
Masada, Kuollut meri, Eilat, Punainen meri,
Siinain erämaa, Beetlehem, Jerusalem jne...

Kuolleen meren vesi on parantava.
Uiminen tässä meressä on elämys.
Siinä voi vain kellua, sillä vesi suolapitoisuutensa
vuoksi kannattaa ihmisen. Jos yrität selälläsi ollen viedä
jalkojasi veden pinnan alle, pompahtavat ne
sieltä pinnalle kuin ilmapallot.

Matka jatkuu... Tänään aloitan luvun
Beer-Seba ja Hebron.
Tätä kirjaa lukee mielellään ensin ja siihen asti,
kunnes itse pääsen Israeliin.

*

Yli kolme vuotta sitten tapasin
terveyskeskuksessa naisen,
joka matkusteli Israeliin tämän tästä.
Koska hän oli puhelias,
minäkin rohkenin puhumaan.
Puhuimmekin hyvin mielenkiintoisia
asioita kaiken kaikkiaan.
Hän katselikin välillä minua
tarkkaavaisesti, ja totesi:
"saat elää vielä mielenkiintoisia aikoja".
Juttelimme paljon Israelista ja
kaikesta siellä olevista tapahtumista.
Joka tapauksessa, kun olin lähdössä pois,
ja hän jäi vielä omaa lääkäriänsä
odottamaan, - huikkasi sanoen
vielä perääni että:"siunausta,
ainakin 120vuotiaaksi asti.
Se siunaus oli todella siunaavaa.

Sitten kohta, löysin suuren
kutsumuksen lukea raamattua ja
vihdoin aloin ymmärtää
että olin aina rukoillutkin
vain Jeesusta,
se voima on ylitse kaiken.

Toivon hänelle, yli 90vuotiaalle
tapaamalleni naiselle,  että hänkin saisi
siunauksen matkustaa 120vuotiaaksi
asti rakkaaseen Israeliinsa.
Ehkä näemme joskus,
kohtaamme kelluen kuolleessa
meressä ja nauramme  yhdessä iloisesti.
Kaikki hyvä on aina mahdollista
Jumalan kanssa.

Miten ihania ihmisiä ovatkaan
Jeesuksen seuraajat,
Jeesuslaiset, Uskovat, jotka ovat
vastaanottaneet sen  rauhan,
minkä vain Jeesus antaa.
Kristuksen tuoksuna ja valona maailmassa,
joka näkyy heistä kaikista.

Shalom.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Karamelliset Horsmat



Ihana sävy, väritys näissä maitohorsmissa.

Se on heinäkuu, kun kaikki kukkii.
Luonnossa on sellainen määrä kukkaa,
että mulla pää pyörii ympäriinsä ja sitten
pitää alkaa kuvaamaan, mikäli kehtaan.
Valokuvista voi sitten tarkemmin
katsella niiden monimuotoisuutta,
ihmetellä värejä, viivoja ja muotoja.

Ihmettelyn taito on ollut kiva taito.
Se että vieläkin innostuu ja jaksaa
vaikka onhan nuo horsmatkin jo nähty.
Siltikin ne avautuvat kuin
uudelleen nähtäväksi, koettavaksi.
Luonnolla on niin tervehdyttävä
voimakin, se puhdistaa kaikesta päivän
tuomista kuormista, myös ajatuskuormista.
Keho virkistyy, mieli piristyy.



Kohti Syksyä Kuitenkin

Aina, uudelleen ja uudelleen
luonto uudistuu, tulee uusia kukkia,
tulee uusia keväitä.
Niin se taas muuntuu,
kukoistaa aikansa, sitten ottaa unensa.

Kun kukkaset varisevat,
saakin se nyt intonsa 
kuihtumisesta, muuntautumisesta.
Ei väen vängällä
vehreyden ylläpitämisestä,
vaan levosta, niin ansaitusta.

Ei kukkaset itke kuihtuessaan,
kun ne katsoo maailmaa.
Harmaassa harmoniassaan,
tuuleen ne taipuu onnessaan.
Ei puut niitä tallo,
eikä kukaan huuda puskasta,
saa kukat ihan rauhassa
katseensa maahan luoda,
kun eteenpäin haihtuvat,
syksyisestä ruskasta.



Vanheneminen on minulle iloasia.
Minä oikein odotan eteenpäinmenoa, varttumista,
kypsyyttä, ehkä sitä viisastumistakin...
Olen aina tykännyt olla sen
ikäinen kuin nyt sillä hetkellä satun olemaan.
En kaipaa nuoruutta, enkä varsinkaan mennyttä.
Muistelen aika harvoin mitään, jos muistelen,
niin syystä sitten että sen muistaisinkin.
En odota terveyttä, en rikkautta, mutta paljoa iloa odotan
ja tätä onnellista, ihanaa tavallista elämää.

Uskonkin että pystyn sitä iloa itse itselleni suomaan.



Heinäkuussa, tässä vaiheessa on aina ja tulee olemaan se
tuttuakin tutumpi haikeudentunne. Se vaan jotenkin alkaa hiipiä tajuntaan,
mieleen ja sydämeen, että jos tää jatkuu näinkin
syksynä nyt, niin äkkiä ollaan syksyäkin syksymmässä.
Kunnes taas rauhoituin ja sanon: Mitä sitten? :)
Elämä on enemmän kuin kesäinen sää.

*

Ihana heinäkuu.
Vielä olet
kuitenkin täällä.
Ikävöin sua,
vaikka sitten,
talvisella järvenjäällä :)

Olen Salainen SuperMarkettityttö! Ole Oma Itsesi, Aurinko Paistaa Silloin Aina


Julkaistaanpa sitten omalla tavalla mielenkiintoisesti näitä tekstejä, kuten blogger kehoittaa.

Suklaa.
En ole suklaan suurkuluttaja, paitsi jos siihen on laitettu kaikkea muuta
makeaa kuin suklaata... ja ja ja tämä suklaamousse on uinut
liiveihini ja kohta muotoihinkin salakavalasti. Suussa sulava on hetken kielellä ja silleen.

Ainoa suklaa mistä pidän todella on tällä hetkellä Marabou och apelsinkrokant.



Joka kesä odotan Iines Ankan taskukirjaa, mutta näyttää olevan sellaista
herkkua ettei sitä saa joka kesä. Menolippu tarttui matkaani Tokmannilta,
ja eiköhän siellä ole enemmän tai vähemmän pääosissa Ankkalinnan naispuolisetkin.

Kun Tytär tulee käymään, on aina hauskaa.

Tulee lähdettyä tonkimaan marketin kosmetiikkalöydöt ja väritykset,
kaikkea sellaista joka on minun mielestä niin jännää ja hauskaa.

Essence on iloa silmille ja kukkarolle.



SuperMarkettityttö oon...

joka löytää vaikka makeet pinkit kympin verkkarit ja pukee ne niin että se on aikojen
saatossa kuin vahingossa saanut muut hämääntymään tai uskomaan että ne löytyi jostain muka "paremmastakin" putiikista. Kyse on asenteesta.  Mielikuva syntyy yhdistelyistä, vai onko se taito, joka tulee sieltä,  kun luovuutta oli käytössä enemmän kuin rahaa?

Kannan vaatteeni ryhdikkäästi, rikkaasti, eikä mun mittari ole ollut merkkituotteet vaan se
henkinen tunne, mikä saa oloni hyväksi.

Tekeekö liika raha, varakkuus ihmisestä sitten tylsän?
Jos on liikaa itsellä mahdollisuus aina ostaa se mitä haluaa, niin "nälkää"ei ole, mutta
arvostelua sitäkin enemmän niitä tavallisia pulliaisia kohtaan.
Kun ei ole mitään, on pakasteseitikin taivaallista ruokaa.




Tiedän että köyhyys ei jalosta ketään.
Eikä tuo köyhyysajattelukaan jalosta ketään.
Ei sitä varakastakaan henkilöä piheys jalosta,
eikä hänen sielunelämänsä ole kuin
köyhämielisen käpristelyä runsauden keskellä.
Silti, hän ei anna muillekaan mitään,
edes sellaiselle joka olisi sen tarpeessa
koska haluaa muidenkin kärsivän.

*

Muistin eilen kuin tyhjästä, että Herbamare! En ole muistanut pitkään aikaan ostaa sitä!
Ihana yrttisuola, jota söin teininäkin niin että poks. No nyt on Herbamareakin taas.
Perunasta tykkäävänä sehän on loistoliitto, jolla saa taas ne kehonmuodotkin pysymään
tasaisesti ja ei tarvi miettiä pitäsikö vähän liikkuakin...


Pionit ovat loistossaan. Runsautta ja rikkautta on tämäkin, jota sydämeni
arvostaa ja sielu kiittää.
 

Olisit käynyt Specsaversilla.

Niinpä, olisinpa käynyt mutta toisaalta, sain kuulla ja nähdä kuinka
näköni on roimasti sumentunut, joten ehkä nyt uskallan satsata tässä vaiheessa tähän
arvokkaaseenkin hommaan.
Optikko sanoikin että kyllä ne kolme kroonista, ja se pölyallergia, tekevät osansa
näön huonontumisen suhteen. Vaihtelevaa on silmien kunto,
ja kyllä se ulkoisessa näössäkin jo näkyy :D

Hitaasti luovumme kaikesta entisestä loistostamme pois, ei voi mitään. Tomumaja rapistuu.
Mutta sen minkä kauneudesta menetän, aion tyylikkyydessä voittaa!
Nyt on satsattu kunnollisiin silmälaseihin ja kohta saan opetella monitehoilla näkemistä.
Punaiset energiset ja lilat, joissa blingblingiä ihanasti sivuilla.
Ja olipa muuten ihana asia nähdä kunnolla.

Kokonaisvaltainen näöntutkimus oli 0euroa, ja kahdet yhden hinnalla. Premium linssit valitsin.
Aurinkolaseja katselin Tokmannilta, nekin ovat nyt puoleen hintaan.



Alet ovat muutenkin alkaneet. Mustavalkoinen kokonaisuus on nyt niin mieleen.


Leluja, nukkeja.

Mä tiedän että jos olisi tilaa, olisi tuossa aihe jota keräilisin. Olen aktiivisesti
kuitenkin kaikkea keräilyä vastaan, sillä se on minulle ylihelppoa muutenkin.
Siksi olen antanut luvan käydä aina katsomassa mitä kaikkea kivaa
on lapsille ja lapsenmielisille tänä päivänä kaupoissa tarjolla. Näen sieluni silmin heti,
mikä nukke olisi 6vuotiaan MannaSusannan mieleen ;) Barbiet puuttuvat kuvasta.


Maailma voi olla tylsää, tai innostavaa. Aina ei jaksa innostua, mutta mikäli
seura on samankaltaista edes ymmärryksessä, on kiva mahdollisuuksien
rajoissa iloita siitä runsaudesta ja hyvästä, mikä on kovalla työllä tässä maassa
rakennettu ja meille helposti eteemme kannettu.

Kaiken kaikkiaan ajattelussa on se hyvä puoli muutenkin että voi valita ilon.

Luovuus on yksi tie rikkaaseen maailmaan. Kaikkea ei ehkä saa,
eikä ole varaa - mutta että se olisi pois minulta, päätän iloita näkemästäni
ja muiden puolesta.


Koristelin kännykänkuoreni näillä tarroilla. Ihanaa toritaidetta.

*

  Valheet saavat auringon laskemaan. - Afrikkalainen sananlasku.

Ajatuksia tuosta teeskentelystä, että jos kertoo uskovansa Jeesukseen,
onko suuremman silmälläpidonkin alla. Ehkä, ehkä ei. En kyllä anna
siihen kenellekään mahdollisuutta, sillä tiedän itse kuinka
hartaasti elämäni elän. Kuinka ja miten, ja paljon katson vain
omiin synteihini, enkä edes jaksa miettiä muita.

Minusta valhe on sitä teeskentelyä, joka saa auringon ja ihmisen luovuuden, ilon laskemaan.
Että osoitetaan toiselle, että "hei, nyt olet kuule pinnallinen tai olet mennyt harhaan.
Että demonisoidaan ihan kaikkea ja mitä sattuu. Järkyttävää pelkoa syydetään.

Jumala on kirkkaus, niin suuri, etten tule kelpaamaan muutenkään kuin
Jeesuksen kautta, että minä uskon. Siihen minä siis uskonkin, armoon
ja kasvuuni askel askeleelta, -ilman demonisia uskovia ympärilläni.

Että luon oman suhteen Häneen, ja tunnustan omat juttuni Jumalalle.
Pyydän ymmärrystä ja viisautta erotella sen mikä oikeasti on oleellista, eikä kulkea
niin että varjo, pelko ja pimeys olisi suurempaa kuin Jumalani.

*
Mutta,
tämmöinen omintakeinen, eriskummallinen, vuolas postaus tästä tuli,
ja kiitos jos luit. Kiitos siitä, että saan kerrankin omin sanoin sanoa
sen mitä olen ja mitä en ole. Blogimahdollisuus on rikkaus!
Siunausta, aurinkoa ja iloa sinulle missä ikinä kuljetkin :)



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Luotu kaipaa aina Luojansa luo


Gurut voivat kertoa minulle, miten pitää elää, mutta he
eivät anna pelastusta,  eivätkä he voi vapahtaa minua synneistäni.
Vain Jeesus on voinut sanoa olevansa tie, totuus ja elämä.
Sellainen absoluuttinen totuus on kirkkaus, jota minun sieluni kaipaa.

Matt.28:18
Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi:
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

*

Kämmenellä ohjelmassa; Salme Blomster puhuu Irti teeskentelystä.

Kasvottomuus, tyhjyys ei ole minua varten, minua joka olen
lihaa ja verta. Siksi se on ristinkuolema, Jeesus Kristus.



Totuus ei merkitse hylätyksi tulemista vaan sitä että saan
Jumalan rakkautta, joka alkaa hoitamaan, puhdistamaan sisintäni aidosti
siitä pahasta joka ei ole lähimmäisenrakkautta.

Muistikuvia vääryyksistä, sanoista, teoista nouseekin
pintaan aika lailla ja niiden tarkkuus suorastaan hämmentää.
Se on katumusta, herätystä hiljaisuudessa ja rukoillen
tunnustamista Jumalalle.




Jumalan kirkkaus saa aikaan vain parannusta. Se on vetovoimaa, jota janoaa, kaipaa niin
ettei muusta tiedä. Niin se on ollut ja tulee olemaan.

Luotu kaipaa aina Luojansa luo.

Mitä enemmän oppii tuntemaan Kristusta, niin alkaa tajuta kuinka Pyhä on Jumala.
Se on sekä järkytys että siunaus, joka herättää.




Matt.28:19

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni,
kastamalla heidät Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Meikkiunia, Sydänvillitys ja Enkelikranssi


MeikkiUnelma

Uutuuksia, uutuuksia,
ihania kultaisia ripsivärejä,
somaa on sipaista,
ripset täyttä kimallusta.

Lilanpinkkiä luomiin,
kerros kerrallaan
purnukka erikseen avataan.
Ruusukkeita, hileitä,
pumpulipilviä, pastellia,
helppoa kuin mikä.

Korvakorut Lancomelta,
viuhkat valkoiset
korviin laitan,
takana koristavat
jalokivisydämet.

Puutereita, punia,
jokaista sorbettisorttia,
mehevää runsautta,
makeaa pigmenttiä.

Meikkiunissa on unelmaa olla,
eipä rasitu turhaan polla :D


*

On se vaan, kun pitkästä aikaa näkee unta meikeistä.
Se oli sellainen sunnuntai aamun yllätys, että aloin
miettiä hymyhuulilla, että mitäpä se nyt yrittää kertoa.
Ainoa asia joka aamusta pukkasi tajuntaan,
vielä niitä Lancomen korviksia miettiessä
olikin ne tiedonsanat, jotka sain Pyhän Hengen illassa.
"Ole rohkeasti esteetikko ja naisellinen,
se on sinun lahjasi". Sitä olen kyllä aina ollutkin,
rohkeasti naisellinen. Hyvä muistutus.
Ehkä ne sanat siellä tulivat jotenkin oikeaan aikaan silloin
piristämään minua, koska tämän esteettisyyden takia,
on ollut aikoinaan niin paljon vastaanotettavaa.
Ja osaltaan sen esille tuominen tuntuu vieläkin
pinnalliselta, ja kuten eräs sanoi, "aika lapsellista touhua".
Totta, ei se kaikille sovikaan olla niin lapsekas
tai hömpöttävä hassu, joka nyt näin innostuu kuvaamaan
kuin mitäkin taideteoksia.

Kukaan ei voita kuitenkaan tässä kilpailussa oikeellisuudesta,
tai ole toistaan parempi kosmetiikankäyttäjä, tai hiljaa olija.
Loputtomat mielipiteet ovat minulle henk.koht. rasite, josta
otan itse vapaata niin paljon kuin mahdollista.
Menen mielummin oman rauhani vuoksi sillä "toisella junalla",
missä levollisuus, hyväksyvyys ja iloa on läsnä.

*

Pidän paljon ihmisistä jotka ovat luonnostaan tai värjättyinä, tai
siltä väliltä ihan omia itsejään, sitä mitä haluavat olla.
Kysymättä keneltäkään minkäänlaista hyväksyntää tai lupaa siihen,
miten päin pitää kävellä tai miltä saa näyttää.
Olisi aika päästää irti kaikenlaisista vertailuista, kuka on tyylikkäin,
kaunein tai parhain mitä ikinä sitten onkin.
Voimme yrittää korkeintaan löytää jotain yhteistä,
- eikä aina sitä mikä erottaa meitä.
Sisäinen kauneus on minulle toisessa sitäkin, että meikki ei ole
ammattilaisen tekemä sama muotti kulmakarvoineen, vaan
sen ihmisen oma ilmennystila ja persoonan kyky olla esillä.

*Huokaus ja haukotus* aihe on turruttava ikuisuusaihe, eli se
että antakaa toisen olla vaikka oranssissa tukassa kun siltä tuntuu :)

*

Sydän.

Tein sydämen jälleen. Kun syksy koittaa tämä sydänvillitys
pääsee kunnolla alkuun, sillä miten kaunista luonto tekeekään
lehdillä, joissa värit muuttuvat. Suosittelenkin katsomaan
vaahteranlehtiin päin! Jestas miten kauniita ne voivat ollakaan.
Tämä sydämellinen harrastus sai alkunsa pari vuotta sitten? ...muistaakseni.

Sydämet ovat paikallaan. Näitä tehdessä on hetken luovassa
tilassa, joka rentouttaa koko kehon ja mieli virkistyy.

Kokeile, siitä tulee jännää ja iloista puuhaa. Kahvimuki kouraan
ja pihaa katselemaan, sydämiä tekemään.




Auringonkukat, ai että ne on ihania!

Jotenkin se voisi olla sydämeni kukkanen, sieluni tila.



Pionit ovat osa jo auenneet ja siitä tulee vielä upea kokonaisuus.
Tämä hempeä väritys johtunee maaperästä.


Puutarhan ruusuinen kuningatar. Pionin vaatimattomuus ihmetyttää,
kaunis mutta vaatimaton hoidon suhteen. Hm....



Kosmetiikkaa ja kukkia. Siinä ovat kaksi tämän esteetikon
intohimoa ja ilonaihetta. Miettikääpä ihanaa purkkia
joka on pionin mallinen, jonka sisällä voisi olla vaikka
värillistä kosmeettista kaunistusta...Poskipuna olisi verraton!


Niitä kukkaisia purnukoita odotellessa, punaa huuliin ja hymyä kans.

*

Kotiin tein pitkästä aikaa valkoista sisustusta, se vaan oli ainoa nyt
mikä valloittaa pitkän värikkään jakson jälkeen. Tuikut ja kynttilät
ovat saapuneet illan tullen arkeen, sillä kesä on ollut jotenkin otollinen tunnelmoinnille.
Tuo kranssi tulee täyttymään enkeleistä, eli enkelikranssin hiljakseen tekemistä.
Yhtenä iltana kun puhaltelin kynttilöitä taas sammuksiin, nousi tuoksumuistiin
jouluinen hetki. Se onkin minulle rakasta aikaa, kuten pääsiäinen. 
Hassua, tällä kesällä mennään, on jouluntuntua mukana :)



Nyt menen puutarhatontuksi,-  on ruoho kohisten kasvanut ja hellettäkin lupaili.
Aurinkoisiin Näkymiin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Pesijätär Fiia


Ovella seisoo joku kummallisen näköinen ihminen,
joka tahtoo tavata teitä. Hän sanoo nimensä olevan Fiia ja
ilmoittaa olevansa saarnaaja. Mutta minä luulen, että hän on joku
vähäjärkinen nainen, joka on päässyt mielisairaalasta, sillä
hän on perin merkillisen näköinen.

Ovella tapasin tuon "merkillisen näköisen henkilön". Hän oli
todella sellainen, miksi hänet oli kuvattu. Hän oli pitkä ja
laiha, hänellä oli ulkonevat poskipäät ja merkilliset, pienet silmät.
Päässä oli liian suuri hattu, jota koristivat heleänpunaiset kukat
siellä täällä, ja hänen hameensa helma oli leveä kuin isoäidin aikana.
Harteilla oli suuri silkkiliina. joka joskus oli ollut hienon näköinen,
ja kädessä vanhanaikainen vihreä päivänvarjo.

Kun menin häntä vastaan, niin hymy valaisi hänen kasvojaan...

Kuninkaan tytär, Fiia.


Pesijätär Fiia on inspiroiva tarina uskovasta naisesta,
joka kuului täysin Jeesukselle, luotti kaikessa Jumalaan.

Tottakai suosittelen näitä pieniä vanhoja vihkosia lukemaan
tämän tästä itsekutakin, ja tiedän etteivät  ne ole mitenkään
haluttua lukemista. Mun kiinnostus on aina ollut johonkin toisenlaiseen
kallellaan, oli sitten niistä ihmisistä, joita muut eivät pidä yhtään minään,
tai joka ei ole suosittua niin yhtään missään tämän maailman
mittapuussa. Annan Jumalan puhua, kertoa mitä tarvitsen ja tästä
on tullutkin paljon parempaa hengellistä kasvua, oikeastaan jännää
seikkailua ja oivaltavaa oppia.

Viime aikoina olen saanut kehoitusta lukea juuri näitä syrjään jääneitä
tarinoita, tietoiskuja, - raamatun ohella.

Fiian läsnäolo Kristuksessa huokuu tuosta pienestä kertomuksesta.
Kuinka osuvaa miten vaatimaton koko kirja ulkoisesti on,
mutta miten Jumalan voima, totuuden sanat siellä kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat.
Näitä kaikkia mielenkiintoisia vihkosia löytyy esimerkiksi täältä!

*



"Jeesuksen seuraaminen ei ole mitään hätäaputyötä.
Saan rakkautta aamiaiseksi, iloa päivälliseksi ja rauhaa illalliseksi".

"Ainoa tapa pysyä Hengessä, on kuolla itsellemme, onpa vielä mentävä
omiin hautajaisiinsakin. Ensin meidän on kuoltava huonosta
minästämme ja sitten hyvästä minästämme". - Fiia

*

Kun kuolemme itsellemme, siinä "kaikessa hyvässäkin" usein kuvitellussa sellaisessa,
nousemme elämään Jeesuksen ylösnousemuselämää.
Jumalan johdatus ja Hänen palvelus on varmasti yhtä luonnollista kuin hengitys, sitä ei
erikseen viilaa, tai mieti että ollaanpas tässä nyt hyvää hyvyyttään.

Kun säteilemme Kristusta, on ainainen auringonpaiste.

*

Jumalan rakkaus on meitä kohtaan rajatonta. Hänen iloaan ei voi kahlita
vain yksille ja erityisille.
Sellainen Pyhyys tekee työtään otollisissa, jotka kuolivat itselleen,
ja nousivat Kristuksessa.



Kiitos Fiia. Sinä "pesit" monia puhtaammaksi.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sanaa Naisilta


TaivasTV7 Arkistosta löytyy paljon helmiä,
kuten tämä Sanaa Naisilta ohjelma.
Jumalan yliluonnollista ilmestystietoa, puhumassa Sointu Thakur.

*

Pyhä Henki opettaa paljon naisten kautta Raamatun sanaa.
Eri-ikäiset uskon naiset kertovat vuorollaan
mm. uskonelämästään, naiseudestaan sekä opettavat Raamattua.

Omatyyli ja MuotiUnelmia

Pidän hatuista, ja tässä olisi päähän sopiva.
Maisonilla oli kyllä huopahattujakin, joita olisi voinut laittaa tähän
muutaman, joista pidän.

Homma nimi on asu-unelmia, vaatehaaveita, joita
siis hommaisin heti jos/kun mahdollista. Löytyi täältä!

Omatyyli, mitä se on?

Se on muotoutunut monenlaisin syin, osaksi siksi
että ihoni pitää hempeistä väreistä, vahvoihin väreihin se reagoi herkästi. 
Tykkään kääriytyä paksuihin huiveihin jossa
pehmeys, peittävyys, lämpöisyys luo kuin turvamuurin.
Naisellisuus tottakai, sitä pitää olla vaatteessa, ja
sen verran mukavuutta ettei kaikki ylimääräinen näy.
Melkein kuin univormu, se peittää, muotoilee, antaa varmuutta,
on tyylikästä ja luo hyvää oloa, helppoa liikkua.

Pusero, jonka löysin on osaksi värin puolesta valittu.
Sävy miellyttää tänä vuonna jostain syystä erityisen paljon,
ja hapsut on kivat.



Pastellipinkki on ollut mun väri aina. Ja rusetit, niistä pidän todella paljon,
joten laukku sopii hyvin hatun ja puseron kanssa.





Tämä Stella McCartneyn hame on vaan niin ihana!
Syksyilmojen juttu, joihin yleensä laittaisin
mukaan saappaat. Saappaita voisin ostaa samaan
tahtiin käsilaukkujen kanssa...

Mutta, löysin hameen kanssa nämä kengät, Alexander McQueen, Floral Boots.

Nainen, joka kulkee omia ruusuntuoksuisia polkujaan!
Näillä kuljetaan tehokkaan sulavasti eteenpäin. No korot on
kyllä korkeat, mutta onnistuu kävely näilläkin.



..Nyt se keno ja lotto taas vetämään...

*

Loppuun suosikkisaappaat, joita ihailen kuin taideteosta.